Olipa päivä. En ymmärrä miten jaksan koulun meininkiä, tuntuu et siellä on ihan hullua! No jaa. Eräs päivä pärähdin sitten eräälle Neiti Olen-Täydellisin-Kaikista, ja nyt tämä Neiti välttelee minua kuin ruttoa ja välttää katsomasta minuun päinkään. Hah, repesin totaalisesti kun tajusin mistä sellainen välttely johtuu. Tähän päivään: En ymmärrä, miksi jotkut voivat ottaa pikavippejä vain ryypätäkseen? Pikavipit ovat petollisia, sanokaa minun sanoneen. Varmasti joku muukin on sanonut. Korko on mieletön, ja yritäpä siinä maksaa vippi pois kun korkoa vaan kasvaa eikä muutenkaan rahaa tule. Paitsi jos käy töissä, sitten on asia aivan toinen.

Olen onnellinen siitä huolimatta etten aina ymmärrä tätä elämää. Asun mieheni kanssa avoliitossa ja olemmepa sitten kihloissakin, ja raskauskin olisi toivottu. Mutta tuntuu vaan etten tule raskaaksi sitten millään.. Kai aika näyttää. Rakkaus kukoistaa, ja toivottavasti todella pitkään. En haluaisi luopua mistään hinnasta tästä onnen tunteesta, miehestä, turvallisuudesta ja jne.

Anteeksi, saanko leijua ohitsesi? Nimittäin tämä on tätä leijuntaa, mutta koitan silti pitää edes varpaat maassa, ettei arki astu suhteeseen kauhealla ryminällä.

Hm. Taidan päättää tämän lauseeseen: En siltikään aina ymmärrä tätä elämää.