Musiikkiin herääminen on jotain niin omituista, varsinkin kun herää painajaisesta, jota ei tajua. Hm, olo oli aika mielenkiintoinen, varsinki ku mietti et mihin ihmeeseen sitä heräs, ja yksin, kun avomies oli olkkarissa. Kävelin, tai oikeastaan hiippailin olkkariin, halasin miestäni ja toivotin huomenet, sit tajusin et on kahvia ja otin mukin ja siihen kahvia. Nam. Sitten istumaan koneen äärelle ja kirjoittamaan.

Ihmeellinen olo kumminki, sellainen hyvä olo, vaikka heräsin painajaisesta. Tosin en muistanut sitä enää kahvia hakiessani, vaikka koitin kuinka miettiä mihin painajainen liittyi, mutta ei vaan tullut mieleen.. Eiko hetkinen. Nyt tuli mieleen mihin se liittyi. Se liittyi pakenemiseen, pakenin jotakin. En muista enempää.

Ajatusten aamu, lauseita sinne ja tänne, sekaisin.

• Ei voisi olla ärsyttävämpää kuin kuunnella "hei haloo, tajuux"-juttuja radiosta.
• Taiteellisuudesta - minäkö sitä - se on loistava tunne kun tekee jotain taiteellista: Kirjoittaa, runoilla, askarrella, piirtää, tehdä kuvausreissu.. Aivan loistavaa.

En pysty enempää ajatuksia kirjoittamaan, sillä niitä on paljon, heehee..

Maanantai. Toisaalta vihaan maanantaita, toisaalta pidän. Ristiriitaista, tiedän. Kai mä nyt pidän, koska on työharjottelu-jakson eka päivä kotipaikkakunnalla ja alkaisi vasta kympin aikoihin. On aikaa pitää kauneusaamu: Syön aamupalan ja juon kahvin, laitan kasvonaamion ja pestyäni sen pois, laitan päivävoidetta ja meikkiä. Tästä voisi tulla tämän viikon rutiini, mutta kasvonaamiota ei viitsi laittaa joka aamu, sillä se kuivattaa loppujen lopuksi ihoa. Mutta, kun tämä on niiin naisellista, päätin olla naisellinen tänään.

Vaatteet voisivat olla sekä rennot että naiselliset: college-housut, niskalenkkitoppi ja sen päällä jokin pitkähihainen paita, ei liian avonainen mutta niin että niskalenkki näkyy, ja mustat tietenkin. Hiukset  voisivat olla vaikkapa näin: Lyhyet kun ovat, niin vedän hiukset päältä sivulle ja hieman pystyyn, muualta tasasesti. Loistavaa.

Ulkovaatteet ovat tietenkin nämä: Nahkatakki, iso kaulahuivi ja kynsikkäät, ja olkalaukku kuuluu tyyliin.

Meikki voisi olla luonnollinen: Kevyesti meikkivoidetta ja puuteria, häivytän ylimääräiset, hieman ruskeaa luomiväriä, mustaa ripsiväriä. ja huulirasvaa.  Aivan loistavaa.

Ajatuksia virtaa mutta tuntuu etten saa kiinni edes yhtä lausetta. Loistavaa..

Isäinpäivä olis huomenna, mutta en ole ostanut mitään iskälle, tiedän kyllä mistä hän pitää mutta en ole saanut aikaiseksi ostaa. No, kai sekin tulee hoidettua.

• Menneisyys - Se tuhoaa minut, ellen karista sitä kannoiltani. Kuinka voisin ymmärtää tätä?
• Aika ja ajankulu -  Hassu juttu, kuinka aika taas kului - sillä mehän heräsimme vasta?
• Olen silmätikku - Loistavaa, sehän parantaa motivaatiotani.
• Olen rakkaimman ihmisen rakkain, josta hän pitää huolta, rakkaudella tietenkin. Vai?
• Valo. Ihmeellinen asia. Nimittäin se että miten valo vaikuttaa.
• Hämärtää, en näe tarvetta pimeydelle - TULKOON VALKEUS!

Tänä aamuna putosin sit maanpinnalle ja lujaa. Se ei sattunut, mutta tuntui aika lailla. Ai, miksikö näin? Aamu lähti käyntiin ihan hyvin, mutta sitten asemalle päästyä alkoi jostain kumman syystä ketuttamaan. Ketutusta ei helpottanut yhtään se, että jouduin lähtemään kouluun. Ei sillä, että koulussa olisi jotain vikaa, vaan se, että siellä on myös niitä tyyppejä joista ei pahemmin pidä syystä tai toisesta.

Päivän kuluessa ketutus vain lisääntyi, enkä nähnyt loppua sille. Joten päätin mennä psykologin kanssa puhumaan, ja sainkin sieltä loistavia neuvoja. Saa nähdä, toteutanko ne ja auttaako yhtään. Myös pelko jäystäsi minua, pelko siitä, että tulisi riitaa rakkaimman ihmisen kanssa. Sillä olin todennut kauan sitten etten osaa riidellä, pärähtää osaan.

Nyt olo on paljon parempi, kotiin päästyäni kävin lämpimässä suihkussa ja se rentoutti niin että nyt on sellanen olo et vois vaan käpertyä pieneksi palloksi tähän laiskanlinnaan ja nukahtaa, vaikkapa vain hetkeksi. Ihmeellistä miten lämmin suihku vaikuttaa. Onkin myös puhdas olo, mahtavaa. Aivan mahtavaa.

Mut nyt teen sen, käperryn pieneksi palloksi ja nukahdan hetkeksi.

Olipa päivä. En ymmärrä miten jaksan koulun meininkiä, tuntuu et siellä on ihan hullua! No jaa. Eräs päivä pärähdin sitten eräälle Neiti Olen-Täydellisin-Kaikista, ja nyt tämä Neiti välttelee minua kuin ruttoa ja välttää katsomasta minuun päinkään. Hah, repesin totaalisesti kun tajusin mistä sellainen välttely johtuu. Tähän päivään: En ymmärrä, miksi jotkut voivat ottaa pikavippejä vain ryypätäkseen? Pikavipit ovat petollisia, sanokaa minun sanoneen. Varmasti joku muukin on sanonut. Korko on mieletön, ja yritäpä siinä maksaa vippi pois kun korkoa vaan kasvaa eikä muutenkaan rahaa tule. Paitsi jos käy töissä, sitten on asia aivan toinen.

Olen onnellinen siitä huolimatta etten aina ymmärrä tätä elämää. Asun mieheni kanssa avoliitossa ja olemmepa sitten kihloissakin, ja raskauskin olisi toivottu. Mutta tuntuu vaan etten tule raskaaksi sitten millään.. Kai aika näyttää. Rakkaus kukoistaa, ja toivottavasti todella pitkään. En haluaisi luopua mistään hinnasta tästä onnen tunteesta, miehestä, turvallisuudesta ja jne.

Anteeksi, saanko leijua ohitsesi? Nimittäin tämä on tätä leijuntaa, mutta koitan silti pitää edes varpaat maassa, ettei arki astu suhteeseen kauhealla ryminällä.

Hm. Taidan päättää tämän lauseeseen: En siltikään aina ymmärrä tätä elämää.