Tänä aamuna putosin sit maanpinnalle ja lujaa. Se ei sattunut, mutta tuntui aika lailla. Ai, miksikö näin? Aamu lähti käyntiin ihan hyvin, mutta sitten asemalle päästyä alkoi jostain kumman syystä ketuttamaan. Ketutusta ei helpottanut yhtään se, että jouduin lähtemään kouluun. Ei sillä, että koulussa olisi jotain vikaa, vaan se, että siellä on myös niitä tyyppejä joista ei pahemmin pidä syystä tai toisesta.

Päivän kuluessa ketutus vain lisääntyi, enkä nähnyt loppua sille. Joten päätin mennä psykologin kanssa puhumaan, ja sainkin sieltä loistavia neuvoja. Saa nähdä, toteutanko ne ja auttaako yhtään. Myös pelko jäystäsi minua, pelko siitä, että tulisi riitaa rakkaimman ihmisen kanssa. Sillä olin todennut kauan sitten etten osaa riidellä, pärähtää osaan.

Nyt olo on paljon parempi, kotiin päästyäni kävin lämpimässä suihkussa ja se rentoutti niin että nyt on sellanen olo et vois vaan käpertyä pieneksi palloksi tähän laiskanlinnaan ja nukahtaa, vaikkapa vain hetkeksi. Ihmeellistä miten lämmin suihku vaikuttaa. Onkin myös puhdas olo, mahtavaa. Aivan mahtavaa.

Mut nyt teen sen, käperryn pieneksi palloksi ja nukahdan hetkeksi.